Pakoon!

Käärin äänet ympäriltäni
kaikujen kasvot silmieni sisäpinnalta
kuvatkin kadottavaksi äänivalliksi

arkirutiinien manifestit

pöytälaatikon pohjimmaiseksi

häntäänsä syömään

peittoan näkymäni valkoiseksi valoksi
sinunkin sanojesi yli
vuolaana virtaavaksi savuvanaksi

sitten minä keskityn

ja hyvin hiljaa hiivin

omien ajatusteni pariin