Käärin äänet ympäriltäni
kaikujen kasvot silmieni sisäpinnalta
kuvatkin kadottavaksi äänivalliksi
arkirutiinien manifestit
pöytälaatikon pohjimmaiseksihäntäänsä syömäänpeittoan näkymäni valkoiseksi valoksi
sinunkin sanojesi yli
vuolaana virtaavaksi savuvanaksisitten minä keskitynja hyvin hiljaa hiivin
omien ajatusteni pariin